Uutiset

Harrastajien silmin Hietanevan kenttä on ”Amerikkaa”, sillä tilaa ja rauhaa lennokkien lennättämiseen riittää

Alajärveläinen Paavo Kujala kertoo, ettei DHC-1 Chipmunk ole vielä täysin valmis. Lennokkia voi trimmata ja sen ominaisuuksia säätää lähes loputtomiin. KUVA: JAAKKO ELENIUS
  • Järviseutu

Puuskainen kova sivutuuli ravisuttaa Jukka Pikkusaaren lennokkia jo nousuvaiheessa. Taitavasti mies saa koneen ilmaan ja hallintaan, sitten alkavat temput seurata toistaan. Silmukka, vaakakierre, pystykäännös, immelmanni, lopuksi hallittu laskeutuminen.

Lennokki- ja drone-kerho RC Hietanevan lennokkikentällä on heinäkuisena hellepäivänä ”kamala sää”, jos lennokin lennättäjiltä kysytään. Iltaa kohti tuuli yleensä tyyntyy ja silloin koneet saavat lentää taivaalla vakain siivin.

Alajärvellä talvella perustetun kerhon aktiivit Pikkusaari, Paavo Kujala ja Jussi Joensuu ovat harrastaneet radio-ohjattavien lennokkien rakentamista ja lennättämistä vuosikymmenien ajan. Välillä motivaatio saattaa hiipua, mutta kokonaan kipinä ei miesten mukaan sammu koskaan.

Koneet kiertävät harrastajalta toiselle

Alajärveläinen Kujala kertoo neljä ja puoli vuotta kestäneestä rakentamisurakastaan.

– Monenlaisia rakenneratkaisuja piti tehdä, sillä halusin korjata rakennussarjassa olleita virheitä. Siinä katosi motivaatio välillä pitkäksi aikaa.

Vieläkään Kujalan DHC-1 Chipmunk ei ole täysin valmis. Lennokkia voi trimmata ja sen ominaisuuksia säätää lähes loputtomiin.

Koneet tapaavat kiertää harrastajalta toiselle ja syntyä uudelleen kulloisenkin omistajan hyppysissä.

Vimpeliläinen Joensuu osti Cessna 182 -lennokkinsa Kujalalta ja on sen neljäs omistaja.

– Oikein helppo ja rauhallinen lentää, Joensuu kuvaa nelipaikkaista kaunotarta, jonka siipien väli on kolme metriä.

Lapualla asuvan Pikkusaaren rakentama Zlin Trener on pienoismalli tsekkiläisestä taitolentokoneesta. Kone tuli tunnetuksi taitolentäjä Seppo Saarion lentonäytöksistä 1960-luvulla.

Pikkusaari on osallistunut aikoinaan mallilennokkien MM-, EM- ja SM-kisoihin. Elokuun suunnitelmissa on taitolennokkien ja mallilennokkien SM-osakilpailu Seinäjoen Kurjennevalla.

RC Hietanevan lennokkikenttä

RC Hietanevan lennokkikenttä on avaraa salaojitettua peltoa, jossa asutuksesta tai liikenteestä ei ole häiriötä. Olennaista on se, että iltapäivisin ja iltaisin aurinko on lennättäjän selän takana.

– Harrastajien silmin katsottuna kenttä on ”Amerikkaa”, kuten yksi pitkäaikainen harrastaja on todennut, pellon omistava Kujala kehaisee.

Lähimmät vastaavat kentät ovat Seinäjoella ja Vaasassa, mutta niiden toimintaa rajoittavat lennonjohtoalueet.

Menkijärven kenttä on noin 15 kilometrin päässä. Siellä on kesäisin vilkasta purjelentotoimintaa, eivätkä lennokkien lennättäjät välttämättä mahtuisi sekaan. Syksyisin ja keväisin kerholaiset käyttävät sitä tarvittaessa, sillä Hietanevan kenttä vettyy helposti.

Kerho on saanut kentälleen Traficomilta luvan sallivasta UAS-ilmatilavyöhykkeestä. Lennokkien lisäksi ilmatilavyöhykkeellä voidaan lennättää droneja. Käytännössä lupa tarkoittaa muun muassa sitä, että kerholaisten ei tarvitse murehtia, aiheuttavatko he häiriötä lentoliikenteelle.

– Alue on meille rauhoitettu, Kujala täsmentää.

Ilmatilavyöhykkeen korkeus on 1,5 kilometriä. Kerholaisten lennokit lentävät yleensä noin 300 metrin korkeudessa. Lennätyspaikka on merkitty ilmailukarttoihin.

Suomessa on 93 lennokkikenttää, joilla on salliva UAS-ilmatilavyöhyke. Alajärven kenttä on yksi kuudesta tänä vuonna sen saaneista.

Kerho on myös saanut ely-keskukselta kehittämisavustusta, jonka turvin kenttää vielä parannellaan.

Drone-harrastajista jäseniä kerhoon

Drone-harrastajien määrä on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Kujala arvelee, että Järviseudulla heitä on kymmeniä. Heistä toivotaan kerhoon uusia, nuorempia jäseniä.

Suosion valtaisasta kasvusta johtuen lennokki- ja drone-harrastuksen viranomaismääräykset muuttuvat, kun Suomessakin ryhdytään vähitellen noudattamaan uutta EU:n laajuista asetusta. Harrastajien pitää muun muassa rekisteröityä ja suorittaa verkkokurssi.

SAILA COLLANDER

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Järviseutu-lehdessä 28.7.2021.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli