Lukijat kysyivät päätoimittajalta ja Sari vastasi: ”Tärkeintä on kuunnella, mitä ihmisillä on kerrottavana”

Ihmiset eivät ota turhaan lehteen yhteyttä. Tämän asian, edellisen päätoimittajan Kullervo Raution neuvon, painoin mieleeni, kun 25 vuotta sitten tartuin päätoimittajan tehtävään Järviseudussa.

Nyt voin todeta, että asia on juuri näin.

Paikallislehtityön suuri rikkaus on siinä, että tehtävänä on toimia lähellä asukkaita ja aluetta. Tässä työssä on mahdollisuus olla mukana juuri niissä tärkeissä asioissa, jotka tapahtuvat lähellä ja vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään kaikkein eniten.

Kiitos monista kysymyksistä, joita te lukijat olette minulle esittäneet monien eri kanavien kautta.

Lehtityö on neljännesvuosisadan aikana paikallislehdessäkin muuttunut laaja-alaiseksi, nopeaksi ja monikanavaiseksi mediamaailmaksi. Uutisten lähteillä toimittajan työ on kuitenkin yhä samaa kuin ennenkin, siis ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista: työnä on tallentaa ja välittää mahdollisimman taitavasti se, mitä heillä on kerrottavanaan.

Mikä on merkittävin muutos Alajärvessä päätoimittajaurasi aikana?

Hämmentävän paljon on neljännesvuosisadassa tapahtunut. On ollut Järviseudun seutukunta, on ollut Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue, on ollut Aisapari, on tullut kuntaliitos. Kaikkien näiden yhdistelmien tavoite on ollut kehittää tätä hienoa järvien seutua.

Alajärvi on vahvistanut rooliaan kauppapalveluiden ja työn tarjoajana. Siinä rinnalla on hämmentävän suuri kehitysaskel tapahtunut myös vapaa-ajan palveluiden mahdollisuuksissa. Myös asuntorakentaminen on ollut voimakasta, siis näkymätkin ovat muuttuneet, myös kaupungin keskusta. Merkittävin muutos on Alajärven aseman vahvistuminen oman alueensa keskuksena.

Mainitse mielestäsi kolme parasta asiaa toimittajan ja päätoimittajan työssä?

Päätoimittajan ja toimittajan työt ovat erilaisia. Toimittajan työssä parasta ovat elämykset haastattelutilanteissa, jatkuva uuden oppiminen ja vapaus luovaan suunnitteluun.

Päätoimittajan työssä parasta on kokonaisuuden hallinta, vastuun ja velvollisuuksien tuomat oikeudet ja merkittävä mahdollisuus vaikuttaa.

Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki tehdessäsi lehtihaastattelua?

Aina yhtä suuri elämys on se, kun havahtuu haastattelutilanteessa jutun kärkiasiaan. Siitä syntyy usein myös otsikko. Joskus tämä asia nousee esiin haastattelussa yllättäen.

Mikä on ollut pahin paikka, missä olet ollut juttua tekemässä?

Koko uran ajalta nousee selkeästi kaikkein ylimmiksi tilanteet, jossa nuori henkilö on joutunut joko rikoksen uhriksi tai menehtynyt onnettomien tilanteiden seurauksena. Näissä tilanteissa on aina joutunut pohtimaan, mikä on lehden mahdollisuus olla mukana auttamassa pahasta hetkestä eteenpäin. Mikä on omaisten toive, millä tavalla heitä voi lähestyä vai onko se edes mahdollista. Valitettavasti näitäkin surun hetkiä on vuosiin mahtunut monia.

 

Minkälaiseksi olette kokeneet Järviseudun alueen paikallislehtien kilpailun?

Järviseutu on ihmisten kotiinsa tilaama paikallislehti, mikä on aivan ainutlaatuinen asia ja yhteinen sopimus tilaajien kanssa. Tämä aluetta yhdistänyt ja vahvasti kehittänyt sopimus on kestänyt Järviseudun osalta jo 84 vuotta, yli sotavuosien, yli lama-aikojen ja nyt yli koronahaasteidenkin.

Tilaus on aina sopimus, jonka eteen toimitus tekee niin hyvää työtä kuin mahdollista. Tilattujen paikallislehtien välinen kilpailu alueella on ollut maltillista, mutta kilpailuhan vie aina myös omaa tuotetta eteenpäin: on haettu uusia toimintatapoja, on pyritty vastaamaan lukijoiden toiveisiin.

Suurin kilpailu lehtialalla käydään ihmisten ajan ja tottumusten kanssa. Tähän haasteeseen vastaamme kehittämällä myös nopeaa, joka päivä uudistuvaa Järviseutu-verkkojulkaisua.

Onko sinua uhkailtu?

Mediatyö on helpointa silloin, kun toimintamallit ovat selkeät. Mutta vaikeutta tähän tuo se, että tilanteet ovat aina niin erilaisia. Järviseudussa työssä ollessani en ole kokenut uhkailua, mutta painostusta kylläkin. Painostus taitaa olla lehtityössä melko tavallistakin, mutta siinäkin on monia eri asteita. Painostavimpia, poikkeuksellisia, tilanteina tulee mieleen kaksi: toisessa oli kysymys rikoksen tekijän nimen julkaisemisesta, toisessa kahden virkamiehen vierailusta toimitukseen tarkoituksella vaikuttaa uutisen sisältöön.

Uhkaavaksi luokiteltava tilanne sattui ollessani järjestölehti Vesaisen päätoimittajana. Olin työmatkalla silloisen Neuvostoliiton alaisessa Virossa. Otin matkalla paljon kuvia vierailusta, mutta hotellihuoneeseen murtauduttiin ja filmit varastettiin. Mitään muuta ei hävinnyt. Olin tyytyväinen, että pääsin poistumaan maasta.

Mistähän se johtuu, että läheskään kaikkiin elinkeinopolitiikkaan ja yritystoimintaan liittyviin juttuideoihin ei ole otettu kantaa, vaan ne on vaiettu kuoliaaksi?

Juttuvinkit ovat todella arvokkaita. Kiitos niistä. Tämän kysymyksen esittäjä perustelee myös, että näiden elinkeinoelämään liittyvien ”Juttuvikkien taustalla on nimenomaan vakava huoli siitä, onko meillä tulevaisuudessa riittävä määrä veronmaksajia rahoittamaan palveluja. Tuo koskee myös yksityistä puolta.”.

Järviseutu-lehden toimituksen resurssit ovat rajalliset, eikä kaikkiin vinkkeihin ole voitu tarttua ainakaan heti. Mutta vinkit on luettu ja niiden sisältö on otettu huomioon. Elinkeinoelämä ja siihen liittyvät henkilöt ovat kiinnostavia.

Oliko helppo tehdä päätös eläkkeelle siirtymisestä?

Tämä työ on minulle rakas. Olen saanut olla tekemisissä upeiden ihmisten kanssa, enkä voi kyllin kiittää edellisiä päätoimittajia heidän työstään aikana, jolloin kirjekuoretkin käytettiin kahteen kertaan käännettyinä. Vain sota-aikana lehti on jäänyt hetken aikaa ilmestymättä, muuten Järviseutu on saatu pöydälle joka ikinen viikko. Kiitoksen ansaitsevat niin monet, mutta erityistä vastuuta ja avuliaisuutta on Järviseudun onnistumiseen yhä edelleen osoittanut opetusneuvos, historioitsija Toivo Kivipelto.

Päätös eläkkeelle siirtymisestä oli kuitenkin helppo, sillä ajattelen, että 64-vuotiaana yli 40 vuotta lehtiuraa tehneenä on aika antaa tilaa uusille, vahvoille paikallislehtitekijöille.

Onko sinulla toteutumattomia haaveita, ja aiotko toteuttaa ne nyt eläkepäivilläsi?

Lehden suunnittelu viikosta viikkoon on ajatuksia vievää. Siksi päällimmäinen haave onkin se, että voisin vapauttaa ajatuksia muuhun tekemiseen. Sydäntä lämmittää ajatus antaa aikaa lastenlapsille Paulille, Jaakolle, Tuomakselle ja Ennille ja sitä kautta myös omille lapsille. Sydäntä lähellä ovat myös kuvataide, arkkitehtuuri, maantiede ja Amerikan siirtolaisten historia. Myös niistä on haaveena ammentaa ajankulua.

SARI HEINILÄ