Päivämies preerialta saapui puimaan Kurejoelle

Yksi kurejokisen Ranniston Tilan tämän syksyisiä päivämiehiä on 28-vuotias Sakari Hiltunen . Hänelle on kertynyt kokemusta pelloilta, jotka ovat suurempia kuin koko Kurejoen kylä. Mies on nimittäin ollut töissä maatiloilla Pohjois-Amerikan mantereella.

– Kanadassa olin puimassa seitsemän viikkoa ja jenkeissä neljä vuotta sitten seitsemän kuukautta. Tänä keväänä olin tekemässä rehua Amerikassa kolme kuukautta, mies luettelee.

Kukapa ei olisi kuullut sanontaa ”Amerikassa kaikki on suurta”. Hiltunen alleviivaa tämän vanhan kliseen.

– Sillä on kaikki isoa. Ei puhuta sadoista hehtaareista, vaan tuhansista tai kymmenistä tuhansista hehtaareista. Siellä kun lähdet ajamaan jotain isoa preeriaa, saat ajella monta sataa kilometriä, eikä eteen tule muuta kuin peltoa, Hiltunen kertoo nauraen.

Mittakaavaa ymmärtää paremmin, kun päivämies kuvailee tilojen toimintaympäristöä.

– Keväällä meitä oli rehunteossa 90 kuskia. Tilalla oli 20 ajosilppuria, oma niittokalusto sekä omia rekkoja.

Työvuorot alkoivat aamulla varhain ja päättyivät iltamyöhällä. Pellot saattoivat olla tilalta jopa tunnin ajomatkan päässä.

– Riippui vähän hommasta, mihin aikaan pellolle piti lähteä. Niittokuskina työt alkoivat kolmelta aamulla. Muina aamuina heräsin siinä puoli viisi ja lähdin töihin tunnin päästä. Työpäivä päättyi illalla yhdeksän tai kymmenen aikaan, Hiltunen muistelee.

. Kokemuksena oli kyllä semmoinen, että ei voi rahalla ostaa. Sakari Hiltunen . Uudestaan, jos mahdollisuus tulee Peltohommiin maailmalle Hiltunen päätyi kaverin esimerkin kautta. Tuttu mies oli ollut töissä pelloilla Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Amerikassa.

– Sain häneltä neuvoksi lähestyä suoraan tiloja. Otin yhteyttä yhteen urakoitsijaan ja hänen kauttaan sain yhteyden tilalle.

Matkajärjestelyihin tuli iso apu työnantajalta. Viisumi ja työlupa järjestyivät ja Hiltunen pääsi matkaan.

– Hyvin sieltä neuvottiin, minne pitää lentää ja mistä minut haetaan.

Työkavereita tiloilla oli ympäri maailmaa. Hiltunen totesikin, että kielitaito parantui, koska ainoana suomalaisena oli pakko pystyä kommunikoimaan muiden ulkomaalaisten kanssa.

– Kokemuksena oli kyllä semmoinen, että ei voi rahalla ostaa. Siellä oppi tuntemaan ihmisiä eri maanosista ja näki kaikenlaista. Porukkaa oli Meksikosta, Etelä-Afrikasta, Hollannista, Englannista, Irlannista ja Kanadasta. Englantia oli pakko oppia, mutta espanjaa en niinkään oppinut.

Hiltunen toteaa, että aikoo lähteä vielä uudestaan reissuhommiin Atlantin taakse, jos vain mahdollisuus eteen tulee.

Alajärvelle Vaalasta kotoisin oleva työmies päätyi, kun kuuli avoimena olevasta puimurikuskin paikasta.

– Lyhyeen pestiin ei tänä päivänä ole oikein lähtijöitä. Soitin puimurin omistajalle ja selvitin, mitä olen aikaisemmin tehnyt. Hän sanoi, että tule ajamaan, sinua ei tarvi olla neuvomassa koko ajan, Hiltunen tuumaa.

. Lue myös juttu, jossa kerrotaan Ranniston Tilan tämän syksyn puinneista ja yrityksen kuulumisista.

.Peltolan kotitilalla syytä iloon: koko perhe koossa ja puinnit onnistuivat sateista huolimatta

Kirjaudu sisään

Päivämies preerialta saapui puimaan Kurejoelle

Haluatko lukea artikkelin?