Tietokirjailijan varhaiset muistot valvomisesta ovat Luoma-aholta: "Mummolassa kello löi puolet ja tasatunnit, kyllä sitä monet kerrat yöllä kuunteli"

"Istun ja valvon ja valvon ja istun, katson kun valo katoaa ja kun se jälleen palaa”, laulaa Pälvi Rantala, filosofian tohtori, kulttuurihistorioitsija ja kirjailija, sukujuuriltaan alajärveläinen nainen, Jorma ja Leena Rantalan tytär.

Unettomuus ja valvominen ovat lähellä Pälvi Rantalan sydäntä ja sen seurauksena syntyi tietokirja Valvojat .

Rantala luennoi kirjastaan, sen synnystä ja sisällöstä noin viisikymmenhenkiselle yleisölle Luoma-ahon kylätalolla.

Varhaiset muistot valvomisesta Luoma-aho on Rantalalle tuttu paikka. Siellä hän on viettänyt kesiä lapsuudestaan lähtien ja mökki on siellä tärkeä paikka edelleen.

Juuriensa kautta Rantala päätyi Luoma-aholle myös kertomaan kirjastaan, sillä hän on kyläläisille tuttu ihminen.

Luoma-aholle mummolaan sijoittuvat myös Rantalan varhaiset muistot valvomisesta.

‒ Mummolan kello löi puolet ja tasatunnit, kyllä sitä monet kerrat yöllä kuunteli, eikä mummolassa aamulla nukuttu myöhään, Rantala naurahtaa.

Lapsuutensa Rantala asui Helsingissä ja sieltä hän muutti opiskelemaan Rovaniemelle.

‒ Siellä on elämä ja sinne olen juurtunut. Siellä on myös asiat tosi hyvin, Rantala luonnehtii Rovaniemeä.

Opiskelun jälkeen hän jatkoi työskentelyä Lapin yliopistossa tutkijana ja opettajana.

Muutaman viime vuoden hän on ollut vapaa kirjailija, mutta yliopisto vetää kirjoittamisinnosta huolimatta edelleen puoleensa.

. Valvomisen kauheus ja kauneus Rantala valitsi Valvojat -kirjaan näkökulmat, joista ei aikaisemmin ole kirjoitettu suomeksi.

Ensimmäinen näkökulma on valvomisen kauheus ja toinen on sen kauneus. Näitä teemojaan hän lähestyy kulttuurihistoriallisesta perspektiivistä, joten mukana on useita kiinnostavia tietoja erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien valvomisen kulttuurista.

Unettomuuden kauheuteen Rantala on sisällyttänyt muun muassa sodat ja niiden aiheuttamat traumat, kiduttamisen valvottamalla ja sairaudet, jotka valvottavat.

Rantalan mukaan valvottamalla ja jatkuvalla herättämisellä kiduttaminen ei ole vain keskiaikaista, vaan myös nykypäivää.

Monia voi yllättää, että unettomuuteen voi liittyä jotain kaunista ja positiivista. Tästä esimerkkinä Rantala mainitsee hengellisistä syistä valvomisen.

‒ Luostareissa herätään rukoilemaan yöllä. Jeesuksenkin kerrotaan valvoneen ja rukoilleen ja hänestä monet hengelliset ihmiset ottavat mallia.

Kuka tunnustautuu yökulkijaksi? Valvoessa voi myös mietiskellä tai päästää luovuuden valloilleen.

‒ Yö on monille omaa aikaa, jolloin kirjoitetaan ja luodaan taidetta. Nämä ovat valvomisen kauniita puolia, mutta niihin lukeutuu lisäksi yöllä kulkemisen ilmiö.

Se herättää yleisön joukossa keskustelua.

‒ Ei kehtaa lähteä yöllä kulkemaan, ettei naapurit sano, että on tullut hulluksi, kommentoidaan yleisön joukosta, kun Rantala kysyy, tunnustautuuko kukaan yökulkijaksi.

Myöhemmin eräs tunnustautuja kuitenkin löytyy.

Kirjailijaluentoa kuuntelemaan tullut Alajärvellä asuva Heidi Korhonen kertoo, että on kärsinyt vakavista uniongelmista stressaavien ja kuormittavien elämänvaiheiden jälkeen.

‒ Joskus minulla oli tapana lähteä ajamaan autolla keskellä yötä, kun en saanut nukuttua. Saatoin pysähtyä hautausmaan kohdalle ja ajatella, että kuolleet vaan nukkuu, mutta minä en. Se oli aika rankkaa.

Korhonen kiinnostui unettomuusteemaisesta kirjailijavierailusta ystävänsä Heli Ketolan vinkistä.

Alajärveläinen Ketola kertoo, että myös hän kärsii yöheräilystä.

‒ Heräilyä alkaa helposti pelätä jo etukäteen ja se pahentaa vain asiaa. Lopulta aamulla tuntee itsensä väsyneeksi, Ketola kuvailee.

‒ Unitutkimuksissa minulla todettiin uniapnea ja CPAP-laitteesta on todellakin ollut apua heräilyyn.

Pälvi Rantala kertoo oppineensa monenlaista kirjoitusprosessinsa aikana. Yllättävää hänestä oli se, että valvomista on monenlaista ja että siihen on suhtauduttu niin monin eri tavoin.

‒ Edelleenkään en ole oppinut nukkumaan hyvin, Rantala tunnustaa.

Hän kuitenkin osaa ajatella valvomista positiivisemmin kuin aiemmin.

‒ On onnekasta valvoa omassa pehmeässä, lämpimässä ja turvallisessa sängyssä, kun mikään ei uhkaa, eikä ole nälkä eikä kylmä.

Kirjaudu sisään

Tietokirjailijan varhaiset muistot valvomisesta ovat Luoma-aholta: "Mummolassa kello löi puolet ja tasatunnit, kyllä sitä monet kerrat yöllä kuunteli"

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin