Puuhella, poreamme ja violetti ulko-ovi – ne alajärveläinen Janika Harju halusi ehdottomasti uuteen taloonsa.
Selvää oli sekin, että tuleva koti on ekotalo. Höyrysulkumuovilla eristetyn ”pussitalon” rakentamisesta häntä oli varoittanut isoeno Erkki Lyra, joka aikoinaan kiersi rakennuksilla asentamassa puhallusvillaa.
Nyt Paalijärven kylän perällä, mäen päällä, asukkaitaan odottaa talo, joka on Harjun vuosikymmenien mittaisen unelman täyttymys.
Kahden lapsen yksinhuoltaja on suunnitellut talonsa ja hoitanut urakan maaliin, tien rakennuttamisesta alkaen, pääosin yksin.
Hulppea neljän hehtaarin tontti ympäröi taloa, jonka pihasta avautuva näköala pelloille ja metsään sulattaa Harjun sydämen aina uudestaan.
Pihan reunassa sijoituspaikkaansa odottaa erityinen kivi. Sen päällä Harju usein istui lenkkireissuillaan ja haaveili omakotitalosta – talosta, joka olisi täsmälleen hänen toiveidensa mukainen.
– Se on nyt tässä. Enää ei tarvitse värkätä vaan voi vain odottaa muuttopäivää ja sitä, että pääsee nautiskelemaan.
Se, että talosta puuttuvat vielä muun muassa terassi ja parveke tai että pihatöitä ei ole aloitettukaan, ei Harjua häiritse. Takana on sen verran mittava ponnistus, että päällimmäiset tunteet ovat kiitollisuus, tyytyväisyys ja helpotus.
Taloelementit toivat kyyneleet
Janika Harju, 37, on Jimin, 12, ja Juliuksen, 5, yksinhuoltaja. Kuopuksella todettiin viime syksynä kehitysvamma, johon kuuluvat muun muassa autismista johtuvat pakko-oireet.
Koko vuoden kestäneen rakennusurakan ajan Harju teki kolmivuorotyötä alajärveläisessä päiväkodissa.
– Väsymys oli välillä suuri ja voimat lopussa. Koko ajan kuitenkin tiesin, että kaikki järjestyy ja sitä toistin itselleni vaikeina hetkinä.
Esimerkkinä vaikeista hetkistä Harju muistaa maaliskuisen päivän, kun routa suli vuorokaudessa ja rakennustyömaalla rekat upposivat tielle ja pihaan. Tilanteesta selvittiin muutaman pikatoimituksella saadun sorakuorman avulla, mutta ylimääräisiä kustannuksia tuli paljon.
Rahan riittäminen on talonrakentajan jatkuva huoli. Työlään vuoden onnellisimpia hetkiä oli, kun Harju sai tiedon, että pankki myöntää hänelle lainan.
– Tuntuihan se laina kuitenkin hirveän isolta otettavaksi yksin vain omille harteille.
Suurena apuna raha-asioiden hallinnassa on ollut Harjun sisko Johanna, joka muun muassa yllätti pikkusiskonsa järjestämällä Facebookissa varainkeruukampanjan tämän hyväksi.
Onnen hetki oli sekin, kun taloelementit nousivat paikalleen. Liikutus toi kyyneleet sitkeän naisen silmiin.
– Tuntuihan se ihan uskomattomalta. Että seinät olivat oikeasti viimein pystyssä!
Sisu ja omaan unelmaan uskominen ovat auttaneet Harjua läpi ison urakan. Korvaamatonta apua hän on saanut Veijo-isältään ja talkoisiin saapuneilta kyläläisiltä.
Ensimmäiset piirrokset neljä vuotta sitten
Taloa rakentavana naisena Harju kertoo kokeneensa monta kertaa suoranaista väheksyntää.
– On esimerkiksi sanottu, että minun ei tarvitse tulla rakennukselle jotain työvaihetta katsomaan, vaan se hoituu minua ilmankin.
Järviseutulaisittain ”väkitukoksi”, itsepäiseksi, tunnustautuva nainen on kuitenkin mennyt paikalle ja joutunut ajoittain puuttumaan asioihin.
– Sellaisia läheltä piti -juttuja on ollut, joiden muisteleminen hengästyttää vieläkin.
Rakennusprojektin hermoja raastavimpia asioita on ollut kokonaisuuden hallinta: huomaako kaiken, muistaako kaiken, ehtiikö kaiken.
– Se yllätti, miten monta mutkaa ja vaihetta rakentamisessa on, ennen kuin tontilla edes tapahtuu mitään.
Haaveidensa mukaista kotia Harju alkoi piirtää paperille illan ja yön hiljaisina tunteina neljä vuotta sitten.
Samalla hän etsi netistä ja alan lehdistä tietoa rakentamisesta. Kaikki perustusten tekemisestä alkaen kiinnosti.
Opiskellut asiat pyörivät päässä öisinkin, kun Harju heräsi Julius-poikansa takia eikä saanut heti uudestaan unta.
– Päivisin piti sitten pyörittää arkea ja muun muassa Juliuksen viittä eri terapiaa.
Reilu vuosi sitten oli aika alkaa tehdä unelmista totta. Arkkitehti piirsi Harjun piirustukset puhtaaksi eikä tehnyt niihin juuri mitään muutoksia.
Muuttopäivää odottaessaan Harju muistelee, kuinka absurdilta ajatus suuren unelman toteutumisesta muutama vuosi sitten tuntui.
– Luulin, etten voi saada omaa taloa, jos minulla ei ole miestä.
Ensimmäisenä iltana uudessaan kodissaan Harju aikoo laittaa takkaan tulet ja sytyttää monta kynttilää.
Hän myös poksauttaa auki pullon kuohuvaa ja nostaa maljan toteutuneelle unelmalle.
SAILA COLLANDER