Valokuvaaja Olavi Korkea-Aho kuvasi sotien jälkeen vanhaa Paavolaa asuessaan Nelimarkan talossa.
Näistä valokuvista Alajärven kirjakauppa Viljo P. Kotkaniemi julkaisi postikorttisarjan, josta tämän jutun kuvat ovat.
Jutun pääkuvassa näkyvät talot yhdessä Rantalan talon kanssa muodostivat Alapihan pihapiirin, joka sijaitsi aivan kirkon vieressä.
Kulku kirkkoon kävi tuohon aikaan näiden talojen välistä ja kirkkopihan vanhan portin kautta.
Talvisaikaan kirkkoväkeä tuli myös järven yli hevosilla jäätietä pitkin Rantalan lutin kautta Alapihaan.
1900-luvun alkupuolella kuvassa oikealla olevassa talossa toimi Fiilus Paavolan kauppa ja leipomo, joka myöhemmin muutettiin limonaditehtaaksi.
Erityisesti sunnuntaisin kaupassa oli hyörinää, kun kirkkoväki kansoitti kaupan ja osti tuliaisia kotiin.
Ojajärven talossa toimi kirjakauppa
Fiilus Paavolan jälkeen taloa asui Juho Adiel Ojajärvi perheineen.
Taloa alettiin kutsua Ojajärven taloksi.
Juhon isä oli kauppias Verne Ojajärvi, jonka "Vernen puodin" Toivo Kokko osti ja käynnisti mittavan liiketoimintansa Alajärvellä niin sanotussa Kokon risteyksessä.
Ojajärven talossa toimi kirjakauppa. Ehkäpä tuo oli innoittajana yhdelle talon pojista, kirjailija ja filosofian tohtori Aulis Ojajärvelle.
Hän toimi kuulun Helsingin normaalilyseon suomen kielen yliopettajana ja rehtorina vuodet 1955–1968.
Aulis kirjoitti muun muassa Alajärven elämää -teoksen sekä äidinkielen oppikirjan, jota monet vanhemman ikäpolven koululaiset ovat koulussa opiskelleet.
Monen Alapihan pihapiirin asukkaan arkut kannettiin suoraan kotipihasta kirkkomaan multiin. Siitä kertoo oheinen Auliksen tekemä muistokirjoitus, joka on julkaistu Kansan Kuvalehdessä vuonna 1949.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
"Meidän Jorma voitti"
Alapihan pihapiirissä oli paljon lapsia ja Ojajärven isällä Juholla oli tapana järjestää lapsille erilaisia kilpailuja.
Kilvoittelun jälkeen palkintojen jako alkoi yleensä toteamuksella että "laskematta ja mittaamatta meidän Jorma voitti".
Tämä oli hiukan jäänyt lapsen mieltä kaivelemaan, kun tätä tarinaa äitini yhtenä lapsista vielä vuosikymmeniä myöhemmin muisteli.
Sattumaa tai ei, niin tämän jutun ollessa työn alla työpaikkani ruokalassa sattui samaan pöytään uusi kollega Anni Ojajärvi.
Hetken taustoja selvitellessä sukujuuret johtivat isoisän kautta Alajärvelle. Ja kuinka ollakaan, Aulis Ojajärvi paljastui Annin isoisäksi.
Esa Tallbacka