”Kun sodan savut olivat haihtuneet ja ruvettiin rakentamaan maata jälleen, seisoi Helsingin aseman liepeillä muuan mies, joka oli äskettäin kotiutettu armeijan leivistä. Hän oli pitkä ja hoikka ja hänen yllään oli armeijan kamppeet. Muuta hänellä ei ollutkaan.”
Näillä sanoin alkoi Apu-lehden pitkä artikkeli valokuvaaja Olavi Korkea-Ahosta vuonna 1966.
Olavi sai opin valokuvaukseen armeijan valokuvauskurssilla. Sodan aikana hän toimi TK-kuvaajana ja sekä valokuvasi että elokuvasi sotatapahtumia hyökkäysvaiheen aikana. TK on lyhenne sanasta tiedotuskomppania. Ne olivat ennen armeijan tiedotusosaston alaisia yksiköitä. Niissä toimia sotilaita kutsuttiin TK-miehiksi ja hyvin usein he työskentelivät päivätyönään esimerkiksi toimittajina tai mainosmiehinä.
Talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan aikaan valokuvaus oli vielä täysin mustavalkoista. Värikuvat alkoivat yleistyä vasta 1960-luvun alkupuolella ja Olavi Korkea-Aho oli uranuurtaja Suomessa värivalokuvien valmistajana.
Aiheita löytyi läheltä
Sodasta palattuaan Olavi asusti pienessä vuokrahuoneessa kirkon vieressä Alapihan pihapiirissä niin sanotussa Nelimarkan talossa.
Saatuaan hankittua itselleen ensimmäisen oman kameran etsiskeli hän päivisin kuvauskohteita Paavolan lähiympäristöstä.
Olavi kuvasi paljon sen aikaisia Paavolan rakennuksia ja maisemia, mutta myös naapuritalon Rantalan asukkaita.
Vaikka sotien pitkien vuosien aikana Olavi valokuvaajana joutui pakostakin kohtaamaan ja ikuistamaan elämän ja kuoleman varjot ja synkät hetket, niin tämän jutun kuvissa Olavi on onnistunut tuomaan uskomattoman hyvin esiin sota-ajan jälkeisen ajan vapautuneet ja tulevaisuudenuskoiset tunnelmat.
Mustavalkokuvissa hyvältä valokuvaajalta vaaditaan kuvakulmien, rajauksen ja erityisesti valon ja varjon välisen liiton teknistä hallintaa. Erinomaisella valokuvaajalla tulee näiden lisäksi olla kuitenkin myös kyky vapauttaa kuvattavien jännitys, luoda kuvaukseen oikea henki ja tunnelma sekä vangita se maagisesti juuri oikealla silmänräpäyksellä.
Nämä kuvat välittävät nuo ikuistetut hetket vuosikymmenten päähän meille katselijoille.
Ikuistettuina elämän valoisat puolet
Vaikka sota vei näiltä kuvissa olevilta elämän parhaassa iässä lähes viisi vuotta, niin sodan varjojen ja synkkien hetkien sijaan näissä valokuvissa on ikuistettuna elämän valoisat puolet – kadotettua nuoruutta elettiin vapautuneissa tunnelmissa.
Optimismi, elämänilo ja tulevaisuuden usko suorastaan huokuvat oheisissa kuvissa.
Kuvissa olevan äitini, Hagar Tallbackan, syntymästä tuli kesäkuussa kuluneeksi 100 vuotta.
Hänen siskonsa Kaarina Niemi lienee ainoana vielä joukossamme ja elelee vanhan Rantalan tilan mailla ydin-Paavolassa Myllytiellä 97 vuoden iässä.
Osa kuvista on julkaistu aikoinaan myös Alajärven historia kirjassa ja Vanhaa Alajärveä -valokuvateoksessa.
Jutussa olevat kuvat on väritetty alkuperäisistä mustavalkoisista kuvista tekoälyä hyödyntäen.
Esa Tallbacka