Veto–Kempele 1–0 (3–3, 7–4)
Kempele–Veto 1–0 (6–2,1–1)
Veto–Kempele 1–2 (1–4,11–1,0–5)
Vimpelin vaihteleva pesiskausi päättyi välieriin, kun se hävisi viidennen
ottelunsa Kempelettä vastaan. Koko kausi oli vaihtelevaa peliä: välillä
onnistuttiin erinomaisesti, sitten taas nuhjattiin niin, että voitto
lipesi vastustajalle.
Tämä toistui myös puolivälieräpeleissä ja kai se on myönnettävä, että Kempele oli hieman parempi. Sillä tuskin on mitään
mahdollisuuksia Mansea vastaan, varsinkin, kun se joutuu levännyttä Mansea vastaan heti aluksi vieraskentälle.
"Putoaminen välieristä harmittaa"
Oikeastaan Vedon epävakaa kausi käynnistyi pelinjohtajaongelmilla jo
syksyllä. Ensin ei meinattu löytää pelinjohtajaa ollenkaan ja Imatralta
haalittu Petri Pulliainen ei sopinut Vedon henkeen mitenkään.
Valmentajana meritoitunut Kari Kleemola joutui sitten ottamaan
pelinjohtajan roolin. Kari ei ole mikään räiskyjä viuhkan varressa,
mutta tyydyttävän kesän hän pelasi niin kuin koko Vedon joukkue.
Putoaminen välieristä harmittaa, mutta uudet viritykset on pantava
tulille heti. Yleisö jaksoi kannustaa Vetoa koko kauden läpi ja
yleisömäärät olivat ihan parhaita sarjassa.
Viimeinen peli Kekiä vastaan oli tavanomaisen jännittävä. Heikon ensi
jakson jälkeen Veto teki muutoksen lyöntijärjestykseen, joka tepsi sanan
tien. Elmeri Anttila siirrettiin numerolle neljä ja heti alkoi tapahtua.
Elmeri löysi hetkeksi kadonneen itseluottamuksensa ja tulosta tuli.
Supervuoro sitten livahti käsistä kun Kempele sai lyöntipelinsä
kulkemaan ja Veto teki muutaman ulkopelivirheen.
Välierät ovat oma mielenkiintoinen maailmansa. Näyttää siltä, että
loppuottelupari on Manse ja Kouvola, mutta Sotkamo on tässä tilanteessa
yllättänyt useasti. Veikkaan, että toinen loppuottelija onkin Sotkamo.