Marika Kulmala os. Sirkka kertoi Facebookin Alajärvi – Esson baari -ryhmässä joutuneensa sivullisten "töllistelemäksi", kun hän oli katsomassa veljensä palaneen talon raunioita Alajärvellä tiistaina.
– Katselimme veljeni palanutta kotia, johon hän ei enää ikinä tule. Mielessämme on monia kysymyksiä, joihin emme ehkä ikinä saa vastausta, Kulmala kirjoittaa.
Paikalla oli useita sivullisia, jotka kohtelivat surutyötä tekeviä omaisia kuin nähtävyyttä.
– Autot joutuivat ohittelemaan toisia, pysähtyneitä autoja ja jotkut pyöräilijät melkein ajoivat ojaan, kun kyttäsivät pihaan.
Kulmalasta tuntui, että he, omaiset, olivat silmätikkuna.
– Itkin ja minulla oli muutenkin paha olla. Tuijotuksen kohteena oleminen pahensi oloa.
Kukat ja kynttilät tuntuivat hyvältä
Kulmala sanoo ymmärtävänsä, että onnettomuudet ja tragedia kiinnostavat ihmisiä.
– Jos kuitenkin näkee, että onnettomuuspaikalla on omaisia, pitäisi antaa heille rauha surra. Heille voi kyllä jutella tai ottaa osaa, mutta uteliaat kyselyt eivät kuulu siihen tilanteeseen.
Kulmala asuu itse Sipoossa. Hän sai suruviestin veljestään sunnuntaina. Hän halusi tulla katsomaan palon jälkiä.
– Minulle oli tärkeää nähdä rauniot. Se konkretisoi tapahtuneen, vaikka on paljon asioita, jotka ovat epäselviä.
Palaneen talon eteen oli tuotu kukkia ja kynttilöitä. Se tuntui Kulmalasta hyvältä.
– Niitä on kuulemma tullut lisää.
Terapeuttisia viestejä ja lohtua
Kulmala kertoo toimitukselle, ja myös postauksessaan, että yksi henkilö tuli pahoittelemaan tapahtunutta ja juttelemaan heille. Se oli Kulmalan mielestä kaunis ele ja hän kiitti henkilöä postauksessa.
– Hän kuulemma asui lähellä. Hän oli kuulemma odottanut, että paikalle tulisi omaisia ja voisi tulla juttelemaan. Hän tunnisti itsensä postauksestani.
Postauksesta on ollut muutakin iloa surun keskellä.
– Olen saanut useita ihania viestejä ihmisiltä, joita en itse tuntenut, mutta jotka tunsivat veljeni. Olen saanut kuulla mukavia asioita veljestäni ja hänen tuttavistaan. On ollut hyvä kuulla, että veljelläni oli välittäviä läheisiä ympärillään.
Viestit ovat tuoneet lohtua suruun.
– On ollut molemmin puolin terapeuttista keskustella asiasta. Ihmiset ovat myös kommentoineet todella ihanasti postaukseen.
Kulmala kehottaa postauksessaankin miettimään, miltä tuntuisi itse olla samassa tilanteessa: surun murtamana uteliaiden katseiden alla.
– Toivottavasti tuijottajat osaavat edes hävetä käytöstään.