Suomessa pesivien vesilintujen kannat ovat heikentyneet huolestuttavasti. Syitä taantumaan ja keinoja vesilintukantojen elvyttämiseen käytiin läpi Lappajärven metsästysseuran majalla järjestetyssä vesilintu ja -putkipesäkoulutuksessa.
Viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla ainoastaan laulujoutsen, isokoskelo ja kuikka ovat menestyneet merkittävästi kaikkien muiden vesilintulajien taantuessa.
Luonnonvarakeskuksen raportin mukaan esimerkiksi punasotka on viimeisen 37 vuoden aikana kadonnut 95 prosenttisesti ja se on maailmanlaajuisesti uhanalainen.
Metsästettävistä lajeista sinisorsa on kuulunut pitkään vahvan kannan lajeihin, mutta myös sen kohdalla suuntaus on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana negatiivinen.
Nyt asiaan on viimeistään herätty. Suuntaa on lähdetty kääntämään yhteisvoimin ja uudella riistanhoitotavalla.
Lappajärvellä pidetyn tilaisuuden järjesti Lappajärven-Vimpelin riistanhoitoyhdistys.
Koulutus kuuluu Sotka-levähdysaluehankkeeseen, jota Metsästäjäliitto ja Birdlife Suomi vievät yhdessä eteenpäin. Hankkeen rahoittajana toimii maa- ja metsätalousministeriö.
Hanke on osa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistä Helmi-ohjelmaa. Tavoitteena on, että Suomeen saadaan vuoteen 2030 mennessä 150 vesilintujen häiriövapaata levähdysaluetta.
– Keräämme hyvälaatuisia vesilintukohteita, jossa maanomistaja ja mahdollinen metsästysoikeuden haltija vapaaehtoisesti sitoutuvat siihen, ettei alueella suoriteta keinoruokintaa, eikä siellä metsästetä vesilintuja koko kautena, selventää lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen Metsästäjäliitosta.
Levähdysalueista on saatu hyviä kokemuksia
Pekkarinen kertoo, että vesilinnut tarvitsevat häiriöttömän alueen, jossa ne saavat vahvistaa lihaksiaan ja kerätä rasvaa nahkansa alle talvea varten.
– Levähdysalueella linnut voivat huilata, ottaa evästä ja valmistautua muuttoon. Aikuiset linnut viimeistelevät sulkasatonsa ja nuoret linnut vielä treenaavat lentämistä.
– Kun me lähetämme täältä Suomesta hyväkuntoisia ja hyvälaatuisia lintuja talvehtimaan esimerkiksi Tanskan salmiin, ne palaavat myös takaisin hyväkuntoisina.
Pekkarisen mukaan tällä hetkellä vesilinnut lähtevät metsästyksen vuoksi liian varhain muuttomatkalle. Hän kertoo, että valtaosalle Suomessa pesineistä linnuista ammutaan lähtölaukaus elokuun 20. päivä klo 12 alkaen.
– Linnuilla ei ole mitään paikkaa, minne mennä piiloon, vaan niitä ammutaan lähes joka rannalla. Tutkimuksen mukaan vesilinnuilla ei ole biologista tarvetta muuttaa niin aikaisin, lintuvesiasiantuntija alleviivaa.
Kun vesilinnuilla on tukikohtia, ne voivat paremmin
Riistanhoito liittyy olennaisena osana metsästykseen. Metsästäjät ovat tehneet pitkään vapaaehtoista työtä sekä riistahallinnolle että tutkimukselle tuottamalla esimerkiksi laskentatietoa riistakannoista. Mitä metsästäjät hyötyvät uudesta riistanhoitomallista, jossa vesilinnuille tehdään turvapaikkaverkosto, jossa niitä ei saa metsästää?
Pekkarinen kertoo muutamankin esimerkin. Hän on erittäin ilahtunut siitä, että metsästäjien joukossa koulutukset ja vesilintuneuvonta on otettu erittäin hyvin vastaan.
– Tanskassa tehtiin päätös, että vesilinnut rauhoitetaan osassa rannikkoa. Siellä luultiin, että toimi romuttaa koko maan vesilinnustuksen, mutta toisin kävi. Rauhoitusalueille alkoi kertyä yhä enemmän lintuja ja niitä riitti runsaasti myös metsästysalueille ja kaudesta tuli pitkä.
Hän kertoo vielä Juuasta, jossa oli pitkään ollut rauhoitettuna suljettu lahti. Eräänä keväänä metsästäjät keräsivät enemmistön ja saivat seuran kokouksen päättämään rauhoituksen.
– Elokuussa rannoilla oli sankka joukko odottamassa, että kello lyö kaksitoista. Lähtölaukauksien jälkeen linnut hävisivät sekä lahdelta että viereiseltä suurelta järveltä. Ne olivat tottuneet, että lahdella saa olla rauhassa ja kun tukikohdasta tulikin vaaran paikka, ne käänsivät nokat kohti Tanskaa.
Kolmas esimerkki löytyy kuuluisalta Liminganlahdelta, jolle tuli aikoinaan täysi rauhoitusmääräys. Nykyään alue on 2500 hehtaarin kokoinen ja lahtea ympäröivät seudut tunnetaan erittäin vesilinturikkaina metsästysalueina, minne suuntaa joka syksy iso joukko vesilinnustajia.
– Tämä osoittaa sen, että kun linnuilla on tukikohtia, reservaatteja, vesilinnut voivat paremmin. Metsästysmahdollisuus säilyy, kun vesilinnustuksen kestävyys ja jatkuvuus on taattu, Pekkarinen vakuuttaa.
– Keskustelu kannata avata nyt ja ottaa käyttöön kaikki erilaiset toimet, jotka edistävät vesilintujen kannanhoitoa. Saaliin maksimoinnin sijaan pitäisi tavoitella alueen poikastuotannon maksimointia. Pyynnissä pitäisi korostaa elämyksellisyyttä, eikä saaliskasan kokoa, Pekkarinen summaa.
Lintuvedet kasvavat umpeen ilman apua
Selkeä syy vesilintujen hätään on niiden elinolosuhteiden heikkeneminen. Sorsat tarvitsevat vesialuetta, jossa on ravintoa, tilaa uiskennella, suojaa ja sellaisia pesintäpaikkoja, joista poikasten on mahdollista varttua aikuiseksi.
Sorsat viihtyvät kosteikoilla, joka luontotyyppinä on uhanalainen koko maailmassa. Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana suuri osa kosteikoista on otettu tuotantokäyttöön.
– Tuhansia erilaisia kosteikoita on kuivattu viljelykseen tai niityiksi. Niitä on otettu myös metsätalouden tai turvetuotannon käyttöön. Vesilintujen elinympäristö häviää, kun kosteikko kuivatetaan, totesi Birdlife Suomen lintuvesiasiantuntija Heikki Helle.
Jäljellä olevilla lintuvesillä elo on alkanut käymään ahtaaksi rehevöitymisen vuoksi. Ojitetuista metsistä valuu ravinteita ja matalat vesistöt kasvavat helposti umpeen.
– Meiltä on katoamassa sellainen pienipiirteinen pikkujärvimaisema. Rehevöitymiskehitystä lisää sekin, että rannoilla ei ole enää laiduntavaa karjaa, Helle jatkaa.
– Kun järvi rehevöityy, menee moni muukin asia pieleen. Särkikaloja kuhisevissa järvissä ei riitä enää ruokaa vesilintujen poikasille, koska ne käyttävät kalojen kanssa sama ravintoa eli selkärangattomia.
Hankkeessa toivotaankin, että levähdysalueiden korvamerkinnän lisäksi vesilintujen elinolosuhteita parannettaisiin perustamalla uusia kosteikkoja ja ennallistamalla jo olemassa olevia, mutta umpeen kasvaneita lintuvesiä.
Helle kertoi hyvin yksityiskohtaisesti, minkälaisia toimia kosteikkojen perustaminen ja elvyttäminen vaativat. Hän myös painotti, että haitallisten vieraslajien eli minkin supikoiran pyyntiä tulisi lintuvesillä tehdä tehostetusti.
– Neuvoisin tukemaan poikastuottoa omalla alueella. Toimenpiteet voivat olla myös ihan pieniä ja pienillä vesialueilla, vaikka ojien varsilla, kunhan vain saadaan vesilinnuille sinne hyviä pesimispaikkoja, Helle neuvoo.
Vesilintutietouden lisäksi illan ohjelmassa oli sinisorsien putkipesien tekoa. Riistakeskuksen Pohjanmaan riistapäällikkö Mikael Luoma oli tullut tekemään pesiä yhdessä lastensa Linnean 12 v. ja Simeonin 10 v. kanssa. Luoma kertoo, että oli ensimmäistä kertaa tällaisessa hommassa.
– Linnustus on meidän perheessämme hyvin tuttu laji ja ylipäätään seuramme luontoa paljon. Oli yllättävää, miten hyvin pesinnät onnistuvat putkipesissä luonnonpesiin verrattuna, Luoma toteaa.
Hän viittaa koulutuksessa tulleeseen tietoon, jonka mukaan maassa pesivien lintujen pesistä tuhoutuu noin 90 prosenttia, kun taas putkissa onnistumisprosentti on usein yli 90.
