Miettimisen kautta pulpahtaa muistot esiin. Ukrainan tapahtumien kautta joudumme Minna-vaimon kanssa muistelemaan Suomen sotaa Neuvostoliittoa vastaan, koska menetimme isämme sodan takia. Olimme kumpikin viiden vuoden ikäisiä.
Äitikin kertoi ja muistan itsekin, että päivittäin olin kysynyt, milloin Isä tulee kotiin? Muistan, että koti oli kylmä, lasit jäässä. Puhallettiin lasiin niin, että suli reikä. Siitä näki tielle, jos Isä tulee. Kuusi minun lisäksi oli puhaltamassa ja oottamassa isää. Tämän Ukrainan sodan takia joudumme käymään ja elämään läpi muistoja, koska Ukrainan lapset oottavat samoin isejään.
Meille tämän koetun elämän muistot on raskaat. Me täällä olemme avuttomia. Mutta rukoukset Ukrainan puolesta, ettei viattomien ihmisten tarvitsisi kuolla ja kärsiä politiikan takia.
Jaakko Aho, Alajärvi