Vanha sanonta siitä, että Suomi on vihreän kullan maa, pitää edelleen paikkansa. Metsän uusi tuleminen johtuu siitä, että suomalainen sellu kiinnostaa kiinalaisia ja ulkomaan vienti vetää. Pietarsaaren UPM:n sellutehdas nielee kuitupuuta, kasvussa oleva sahateollisuus kaipaa tukkipuuta ja Äänekoskelle vuoden kuluttua valmistuva Metsä Groupin uuden sukupolven biotuotetehdas nielee raaka-ainetta siinä määrin, että jo nyt valmistellaan puuterminaaleja Soiniin, Ähtäriin ja Alavudelle.
Järviseudun sijainti on ihanteellinen, sillä niin Pietarsaaren kuin Äänekosken laitokset hankkivat puut alueeltamme. Tämä vaatii metsänomistajilta huolenpitoa metsän kasvattamisessa ja hoitamisessa.
Tärkeässä roolissa ovat myös raavaat fyysistä työtä tekevät metsurit, joiden työn ansiosta taimikot voivat paremmin ja tuottavat lopulta vähintäänkin tuplasti sen mitä huonosti hoidetut metsät.
Mutta mitä kaikkea metsäteollisuuden lisääntyvien sivutuotevirtojen äärelle syntyy? Näitä mielenkiintoisia asioita voi mennä kuuntelemaan seminaariin, jossa alan huippuammattilaiset kertovat mahdollisuuksista, joita puun raaka-aineista voidaan tehdä. Onko suomalaisen puun tulevaisuus saksalaisen autoteollisuuden menopelien hiilikuiturakenteissa vai kenties kansainvälisen muotiteollisuuden vaatteiden kuituina puuvillan sijaan? Se on selvä, että uudet mahdollisuudet synnyttävät uutta liiketoimintaa, ja siinä eteläpohjalaiset yrittäjät osaavat ja uskaltavat olla mukana, näin veikkaan.
Jussi Mustikkamaa