Kun Merja Korpela oli yläasteikäinen, hän olisi halunnut pelata jääkiekkoa tai jalkapalloa. Soinissa ikäluokat olivat kuitenkin jo tuolloin niin pienet, että tytöistä ei joukkueita saanut.
Liikunnallinen, Soinin kirkonkylässä kasvanut, Korpela harrasti kuitenkin kaikkea mahdollista urheiluun liittyvää. Hän oli 13-vuotias, kun moukarinheitto tuli seiväshypyn tavoin naisten viralliseksi kilpailulajiksi. Pian nuori urheilija osallistuikin Töysässä moukarikilpailuun ja heitti niin hyvin, että pääsi valtakunnallisiin nuorten Vetoapu-kisoihin.
Pari vuotta myöhemmin tie vei ensimmäisiin Kalevan kisoihin.
Moukarinheitto ei ollut Soinissa mitenkään erikoinen laji, päinvastoin. Korpelan mukaan hänen lapsuudessaan Soinissa oli useita poikia, jotka harrastivat lajia. Yksi heistä oli Jarkko Keskitalo, joka oli eräänä kesänä kunnalla kesätöissä ja kävi siinä sivussa neuvomassa lajin hienouksia yleisurheilukentällä treenanneelle Korpelalle.
Arvokkaita neuvoja Korpelalle ja muille Soinin nuorille yleisurheilijoille antoi myös liikuntasihteerinä työskennellyt Rauno Simo.
Soinissa oli siis totuttu moukaria viskoviin nuorukaisiin, mutta se, että leka lensi pitkälle myös nuoren tytön käsistä, oli uutta. Moukarinheittoa ja seiväshyppyä pidettiin yleisesti miesten lajeina.
– Ihmettelyä oli Soinissakin, mutta ei koskaan sorsimista.
Mestaruuksia ja arvokisaedustuksia
Yläasteen jälkeen Korpela muutti Kuortaneelle ja aloitti siellä liikunnanohjaajan peruskurssin. Samalla urheileminen muuttui systemaattiseksi valmentajineen ja harjoitusohjelmineen. Ensimmäisen SM-mitalinsa soinilainen voitti 20-vuotiaana. Mitalin väri oli hopeinen.
Sittemmin mitalien väri kirkastui: Korpela on kahdeksankertainen Suomenmestari.
Menestys toi arvokisaedustuksia moniin EM- ja MM-kisoihin sekä Pekingin olympialaisiin vuonna 2008. Korpelan huippuhetki oli Barcelonan EM-kisat vuonna 2010, jolloin hän sijoittui seitsemänneksi.
Kameroiden takaa viimein parrasvaloihin
Suomi–Ruotsi-maaotteluista soinilaisurheilijalla on pitkä kokemus. Hän on heittänyt moukaria sinivalkoisissa niin Helsingin, Tukholman kuin Göteborgin stadioneilla. Muistot eivät ole pelkästään hyviä.
– Olimme aina ensimmäinen laji. Katsoja vasta tulivat sisään, kun meillä oli jo lämmittely menossa.
Suuren yleisön saati tv-kameroiden edessä moukarinaiset pääsivät vielä 10–15 vuotta sitten hyvin harvoin heittämään.
Kun Helsingin Olympiastadion oli remontissa, vuoden 2016 maaottelu järjestettiin Tampereella Ratinan stadionilla. Siellä tilanne korjaantui: moukarinaiset kilpailivat keskellä kisatapahtumaa täyden katsomon edessä.
Naisten moukarinheitto on kokenut muutenkin ison arvonnousun viime vuosina. Korpela seuraa hyvillä mielin etenkin lajin suomalaisten supernaisten Krista Tervon ja Silja Kososen otteita.
– Se on ihan parasta. Tytöt vievät toisiaan eteenpäin hyvällä hengellä.
Korpela iloitsee erityisesti siitä, että Tervo, Kosonen ja Suvi Niiranen tsemppaavat ja auttavat toisiaan. Se on hänen mukaansa kuulunut lajin kulttuuriin aina.
Korpela oli aikoinaan lajin pioneereja Suomessa, eikä hänellä ollut juurikaan harjoitusvastustajia.
– Kyllä joskus olen miettinyt, että mihin olisin saanut itseni viritettyä, jos minulla olisi ollut toinen siinä vierellä.
Yksi harvoista harjoituskavereista oli Sini Uunila (o.s. Pöyry).
Urheilijasta tuli virkamies
Viimeisen kerran Korpela heitti kilpaa vuonna 2018. Kun lopettamispäätös parin kypsyttelyvuoden jälkeen sinetöityi, fysioterapeutiksi vuonna 2011 valmistunut Korpela ei kokenut isoja vieroitusoireita, vaan paiski töitä.
Vuonna 2019 alkoi virkamiehen ura, kun Korpela aloitti ensin ohjaajan sijaisena Alajärven liikuntatoimessa ja myöhemmin vakituisena. Soinin hyvinvointikoordinaattoriksi hänet valittiin keväällä 2023.
Pian edessä on puolen vuoden mittainen opintovapaa: Korpela suorittaa liikunnanohjaajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Haaga-Heliassa suuntautuen liikuntajohtamiseen.
Viimeinen kisa ei ollutkaan viimeinen
Siitä viimeisestä kilpailusta ei sitten tullutkaan viimeistä–tuli viiden vuoden mittainen tauko.
Pari vuotta sitten Korpela nimittäin innostui aikuisurheilusta. Hän oli Kuortaneella seuraamassa jääkiekon kautta tutuiksi tulleiden naisten heittoharjoituksia ja kokeili itsekin, miltä heittäminen tuntui pitkän tauon jälkeen. Ja mukavaltahan se tuntui.
Heinäkuussa 2024 Korpela osallistui aikuisurheilun SM-kisoihin. Paikkana oli Oulu ja tuloksena 40-vuotiaiden Suomenennätys 53,58. Vain muutamaa päivää myöhemmin nelikiloinen moukari lensi Töysässä uusiin ennätyslukemiin 54,05.
Kesällä 2025 Korpela paransi nimissään ollutta SE:tä kahdesti. Se on nyt 58,75.
– Yllätyin, miten vähällä harjoittelulla löytyi taas se tunne, että tämähän on tosi kivaa.
Korpelan treeniohjelmaan oli tuossa vaiheessa kuulunut 1,5 vuoden ajan pari heittotreeniä kuukaudessa ja saman verran punttisalilla harjoittelua.
Sotilasalueella yhdeltä yöllä
Lokakuussa Korpela osallistui aikuisurheilun EM-kisoihin Madeiralla. Vielä hiukan ennen lähtöä leka lensi Lahdessa 58 metriä. Naisten moukari kilpailtiin sotilasalueella sijaitsevalla kentällä kello 1 yöllä, neljä tuntia aikataulusta myöhässä.
Madeiralla Korpela hän voitti painonheiton kultaa ja moukarin hopeaa. Moukarin hopea jäi soinilaisurheilijaa hieman kaivelemaan. Seuraava mahdollisuus mitalin kirkastamiseen olisi kesällä 2027 Jyväskylässä. Miten olisi?
– En pysty lupaamaan. Riippuu siitä, miten kroppa kestää.
Korpela loukkasi selkänsä 18-vuotiaana, myöhemmin jääkiekkoharrastuksessa hajosi polvi. Iän ja istumatyön myötä vaivat muistuttavat ajoittain olemassaolostaan.
Aikuisurheilussa entistä arvokisaurheilijaa miellyttävät yhteisöllisyys ja rento ilmapiiri: urheilu on ennen kaikkea hauskanpitoa ystävien kanssa. Eikä itse lajin hienouskaan ole vuosien aikana mihinkään kadonnut.
– Edelleen, kun katson moukaria ja otan sen käteen, tulee hieno tunne siitä, kun moukari lähtee "imemään" painovoimaa vastaan.
Merja Korpela
s. 1981 Soinissa, jossa edelleen kirjoilla.
Edustanut aina Soinin Sisua.
Asuu Kuortaneella.
Ennätys 69,56 (Belgrad, 2009).
Työskentelee Soinin kunnan hyvinvointikoordinaattorina.