Normiarjen tuiskeessa ei aina ole aikaa pysähtyä lukemaan. Toivottavasti kesä tarjoaa sinulle hengähdystaukoa! Tiedossamme on, että te rakastatte henkilöhaastatteluja. Siksi kokosimme niitä yhteen paikkaan, juuri sinulle, kesälukemiseksi! Tutustu näihin nyt, jos talven kiireissä et ehtinyt.
Yöpuku, angorainen yläselän lämmitin, fleece-takki ja pipo. Siinä alajärveläisen Pirjo Pelttarin varustus, kun hän laskeutuu yöpuulle kerrostaloasuntonsa kerrostalon parvekkeelle. Siellä hän nukkuu kesät ja talvet.
Jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus kokeilla. Se on viesti, jonka Rainer Lindeman haluaa lähettää työnantajille. Lindemanille mahdollisuuksia on annettu ja hän on niihin myös tarttunut. Hänen kokemuksensatyöelämästä ovat hyviä, mutta on paljon romaneja, jotka eivät työllisty halustaan huolimatta.
Ennen sosiaalialalle siirtymistään Jari Hautamäki viljeli kotitilaansa ja hoiti lypsykarjaa. Tilan töissä olivat apuna hänen vanhempansa.
27-vuotiaana eteen tuli pakollinen elämänmuutos, sillä terveydellisistä syistä mies ei pystynyt jatkamaan tilanpitoa.
– Se oli minulle iso juttu, Hautamäki toteaa.
Kun Mikko Liikala menetti 26-vuotiaana ajokorttinsa viidennen kerran, hän tiesi, että elämän oli muututtava. Tuossa vaiheessa takana oli vuosia jatkunut syöksykierre, jonka aikana tutuiksi olivat tulleet niin alkoholi kuin huumeet. Nyt 45-vuotias Liikala voi olla itsestään ylpeä. Hän on ollut raittiina 19 vuotta.
Lesbous ja usko eivät sopineet Tanja Väliahon mielessä yhteen – totuuden kieltäminen oli viedä häneltä hengen. Vuonna 2019 Väliaho kertoi puolisolleen, karismaattisen kristillisen seurakunnan pastorille, ettei hän ole hetero. Mitä tapahtui sitä ennen? Entä sen jälkeen?
