Vimpeliläinen Seppo Kataja on saanut loppuun urakan, joka alkoi oikeastaan jo viime vuosituhannella.
– Kokosin vuosina 1992–1993 Vimpelin sotaveteraanien matrikkelikirjan toista osaa. Haastattelin silloin useita veteraaneja ja mielessä kävi, että asiat pitäisi koostaa kirjaksi.
Silloin vielä työelämässä matemaattisten aineiden lehtorina olleen Katajan aika ei kuitenkaan tuolloin vielä riittänyt mittavaan kirjaprojektiin. Lisäksi muut projektit, kuten kyläkirjan koostaminen, veivät aikaa.
– Kymmenisen vuotta sitten nyt valmistuneen kirjan muoto alkoi hahmottua. Tähän kuluneita työtunteja ei kannata laskea, mutta paljon aikaa se vei.
Kirjajärkäleen sivumäärä kasvoi lopulta 376:een. Kirjassa on yli 30 kuvaa, joista osa on yksityiskokoelmista ja osa SA-kuvia.
Sotapäiväkirjat materiaalina
Pääosan Vimpeliläiset talvi- ja jatkosodassa -kirjasta muodostavat sotapäiväkirjoista koostetut otteet. Niitä Kataja on täydentänyt haastattelu- ja muistelmatiedoilla.
– Kirjan muoto syntyi, kun joukko-osastojen sotapäiväkirjat ja kantakorttitiedot tulivat julkisesti saataville netistä. Karsin niistä mukaan kirjaan vimpeliläisiä koskevat tiedot.
Lisäksi Kataja on koonnut kirjaan muun muassa kaikkien vimpeliläisten sankarivainajien tiedot, sodassa haavoittuneet ja sotavangiksi joutuneiden tarinat. Kirjan päättää luettelo vimpeliläisistä upseereista ja nimilista, joka kattaa kaikki paikkakunnalta sotaan osallistuneet.
– Mukana on myös tänne muuttaneita, kuten Karjalan evakoita, jotka asettuivat tänne sodan jälkeen.
Kirjan tekemisen mahdollisti Katajan mukaan osaltaan se, että hän toimi aktiivisesti veteraaniyhdistyksessä ja tunsi hyvin nyt jo suurelta osin edesmenneitä sotaveteraaneja.
– Vimpelissä on jäljellä enää kaksi veteraania. Heiltä olen saanut edelleen paljon apua, mutta myös aiemmin tehdyt haastattelut ovat auttaneet kirjan tekemisessä.
Pioneereja ja suksentekijöitä
Vimpeliläisiä miehiä kaatui rintamalla suhteessa vähemmän kuin muiden samankokoisten paikkakuntien sotilaita.
– Tätä selittää se, että paikkakunnalla oli suksitehdas ja moni asekuntoinen mies päätyi työvelvolliseksi tehtaalle.
Kirjassa kaatuneiden nimiä on yhteensä 85, kymmenkunta enemmän kuin sankarihautausmaalla on kiviä.
– Mukana on myös sodassa vammautuneita ja myöhemmin kuolleita, Kataja selvittää lukumääräeron syytä.
Haavoittuneiden määrä taas on suhteellisen suuri. Kirjaan Kataja on koonnut noin 140 eri laajuista kertomusta tilanteista, joissa vimpeliläiset haavoittuivat. Lieviä haavoittumisia on vielä paljon tätä enemmän.
– Vimpeliläiset sijoitettiin pioneereiksi ja he joutuivat usein vaarallisiin tilanteisiin.
Muistaminen on tärkeää
Kataja sanoo kokeneensa Suomen sotahistorian aina itselleen tärkeäksi ja läheiseksi aiheeksi. Sukulaisia kaatui sodassa, ja isäkin oli vaikeissa paikoissa.
– Isä kertoi meille lapsille kokemuksistaan ja yhdessä kävimme kiertämässäkin taistelupaikkoja.
Sotahistorian muistaminen on Katajan mukaan olennaisen tärkeää, jotta nuoretkin kuulisivat millaista sota on ollut.
– Ja jotta he estäisivät sen, että vastaavaa ei enää tapahtuisi.