Vuosi sitten en osannut aavistaa, että olisin nyt järviseutulainen. Muutin viime keväänä Lappajärvelle ja monihan sitä ihmetteli, että miksi. Toisinaan ihmettelin sitä itsekin. Ehkä se vaan tuntui hyvältä.
Olen aina luottanut siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Asioiden merkitystä ei vaan aina hoksaa, ennen kuin ne jollakin tavalla edestänsä löytää.
Universumilla oli siis tarkoituksensa, kun se heitti minut kyydistä kraatterijärven kohdalla tulevaa odottelemaan. Täällä oli minulle tarkoitus ja tehtävä, siis tämä Järviseutu-lehden toimittajan pesti.
Uuteen työyhteisöön sujahtaminen oli helppoa. Suurin syy tietysti työkaverit, jotka ottivat vastaan avoimin mielin. Osasyynä varmaan myös sekin, että itse olen jo elämältä oppinut, ettei kannata niuhottaa vaan suhtautua kaikkeen rennosti.
Minua varoiteltiin, että Järviseudulle ei helposti kotiudu tai ainakaan tunne oloaan kotoisaksi. Niille epäilyille annan piut paut. Olen täällä nyt kurvaillut muutaman kuukauden pitkin kylän raitteja ja todennut, että täällä on mukavia ihmisiä.
Kun ajattelen omaa pientä universumin murustani ja katselen sen läpi koko maailmaa, niin viime vuosi oli aivan valtavaa muutosta. Voisi melkein sanoa, että oman historiani muutosrikkain vuosi. Pienessä mittakaavassa paljon mukavia asioita, mutta suuressa kuvassa paljon pelottavia ja ahdistavia asioita. Eikä niitäkään osannut odottaa vielä vuosi sitten.
Uudesta vuodesta täytyy toivoa aina parempaa. Itselleni en tämän parempaa osaa toivoa, vaan olen nyt saamaani tyytyväinen. Uskotaan kuitenkin isossakin kuvassa, että elämä kantaa ja kaikella on tarkoituksensa, vaikka se välillä järjettömältä näyttääkin.