Alajärveläisen Jyri Mäkelän metallinpaljastin päästi terävän piippauksen menkijärveläisellä pellolla viime äitienpäivänä.
Mäkelä oli hankkinut metallinpaljastimen edellisenä syksynä ja oli sen kanssa jo muutamia "tutkimusretkiä" omaksi ilokseen tehnyt.
Äitienpäivän piippaus kajahti ilmoille pienellä pellolla lähellä Mäkelän lapsuudenkotia. Miehen mukana olivat hänen veljensä Julius ja poikansa Eero,10.
– Metalliromusta laite päästää ruman töräyksen, mutta jos se havaitsee jotain muuta, ääni on selkeämpi ja kirkkaampi, Mäkelä kertoo.
Äitienpäivänä metallinpaljastimen ääni kertoi siis, että mullan alla olisi jotain muuta kuin rautaromua.
Jyri Mäkelä tarttui lapioon, eikä hänen tarvinnut kauan kaivaa, kun pellosta löytyi jotain.
– Siinä se oli ravassa, multakokkareen sisällä. Katsoin ensin, että onko se pullon korkki, Mäkelä muistelee.
Hänen löytönsä oli menkijärveläisen Kirsti Oravan (1923–2010) sormus.
Se oli ehtinyt olla kateissa yli 80 vuotta.
– Äitini hukkasi sormuksensa ollessaan täällä ruista leikkaamassa, kertoo Tarmo Orava pellonlaidalla.
Katoaminen oli kova paikka
Kirsti Orava (o.s. Ruismäki) oli kotoisin Lapuan Lakaluomalta.
Hän avioitui menkijärveläisen Olavi Oravan (1920–1982) kanssa maaliskuun 28. päivänä vuonna 1943.
Uutta sormusta kadonneen tilalle Kirsti Orava ei todennäköisesti koskaan saanut.
– En muista, että äidillä olisi koskaan sormusta sormessaan ollut, Tarmo Orava sanoo.
Sormuksen katoaminen ruispeltoon oli Kirsti-äidille kova paikka.
Tarmo Oravan Hirvijoella asuva sisko Sirkka Perälä on kertonut sisaruksilleen, että hän kysyi äidiltään joskus sormuksesta.
– Äiti oli melkein suuttunut kysymyksestä. Hänellä oli selvästi sydämensä sopukassa kipu asiasta.
Kirsti ja Olavi Oravalla oli yhdeksän lasta, joista yksi kuoli vauvana.
Nykyään sisaruksista on elossa viisi. Heille sormuksen löytyminen yli 80 vuoden jälkeen on ollut suuri ja iloinen asia.
Tarina pysyi elossa vuosikymmenet
Kun kaunis ja täysin ehjä sormus oli putsattu enimmästä ravasta, löytöä tuli ihmettelemään muun muassa Jyri Mäkelän tytär Eeva-Maria, 8.
Hän, kuten muukin Mäkelän perhe, olivat Menkijärvellä viettämässä äitienpäivää Jyrin vanhempien Jarmo ja Liisa Mäkelän luona.
Eeva-Maria meni näyttämään sormusta naapuriin, jossa asuu Jyrin pappa Jouko Mäkelä.
Hän oli kaikki vuosikymmenet pitänyt yllä tarinaa ruispeltoon kadonneesta sormuksesta. Hän myös muistaa kertomukset siitä, kuinka sormusta oli pellosta kuumeisesti etsitty.
– Olin silloin vain viisi-kuusivuotias, mutta asia on kyllä jäänyt hyvin mieleen, Jouko Mäkelä kertoo.
Hän muistelee Salme-siskonsa kertoneen, että tämä oli ollut pellolla muiden mukana konttimassa sormusta hakien.
Löytö herätti tunteita
Jyri Mäkelä vei löytämänsä sormuksen kotiinsa, jossa hänen Marjaana-vaimonsa puhdisti sen.
Sitten sormus päätyi Oravan sisarusten lapsuudenkotiin Menkijärvelle. Siellä, vanhan tuvan pitkällä pöydällä, sormuksen näki ensimmäisenä Seinäjoella asuva Seija Eskola.
Tampereella asuva Tarmo Orava näki sisarensa ottamia kuvia sormuksesta ja hämmästyi kovin: hän ei ollut edes tiennyt, että sormus oli kateissa.
Nyt, katsoessaan kaunista korua kämmenellään, Oravan silmät kyyneltyvät ja päällimmäisenä on yksi ajatus yli muiden.
– Olisipa äiti ollut näkemässä.
Kesän aikana on tarkoitus, että kaikki sisarukset näkevät edesmenneen äitinsä kauan kadoksissa olleen sormuksen.
Mitä sormukselle sen jälkeen tapahtuu, on vielä auki.
Enimmäkseen roinaa ja romua
Jyri Mäkelä aikoo jatkaa metallinpaljastimen ulkoiluttamista omaksi huvikseen. Myös perhettä harrastus kiinnostaa.
– Maan alta löytyy paljon historiaa, Mäkelä tietää.
Ennen Kirsti Oravan sormuksen löytämistä Mäkelä oli löytänyt toisenkin sormuksen. Se oli ehtinyt olla hukassa vasta muutaman kuukauden ja löytyi omistajansa talon nurmikolta lehtikasan alta.
– Vanhoja markkoja olen löytänyt myös, mutta enimmäkseen vain roinaa ja romua.
Kirsti Oravan sormusta Mäkelä lähti etsimään vartavasten, olihan tarina sen dramaattisesta katoamisesta hänelle jo lapsuudesta tuttu.
– Tuuria oli mukana. Peltoa on vuosikymmenien aikana kynnetty moneen kertaan, mutta koskaan sormus ei tullut esiin.
Mäkelää löytö kiinnosti siinä määrin, että hän tutki asiaa netissä ja löysikin kuvan samanlaisesta sormuksesta Upsalan kaupunginmuseon kokoelmista.
Hän kyseli Upsalasta lisätietoja ja sai selville muun muassa sen, että sormuksen sisäpinnalla olevan linnun, todennäköisesti pöllön, kuva kertoo sormuksen tekopaikan.
