Jokin aika sitten Yleltä tuli lähetys, jossa luettiin Muumi-kirjoja.
Kuuntelin viimeisen sunnuntai-iltana luetun kirjan, joka oli Ninni, näkymätön lapsi. Kirja kertoo näkymättömästä tytöstä, joka saapuu muumeille. Ninni on näkymätön, koska häntä on kohdeltu huonosti.
Ninnin kaulassa on kello, että jokainen kuulee, missä Ninni liikkuu. Kirjassa kerrotaan kuinka muumit ovat kiinnostuneita ja miettivät, miltä Ninni näyttää.
Jokainen perheenjäsen yrittää auttaa Ninniä ystävällisyydellä ja kaikella muulla hyvällä, että Ninni tulisi näkyväksi. Jopa Muumimamma sekoittaa Ninnin juomaan kahviin isoäidin reseptin mukaisesti ainetta, joka voisi auttaa Ninniä tulemaan näkyväksi.
Ajan kuluessa muumit huomaavat ilokseen, että Ninnin varpaat ja jalat alkavat näkyvä. He näkevät Ninnin mekon ja lopulta Ninnin aivan kokonaan. Ninniä ei tehnyt näkyväksi isoäidin taikajuoma vaan muumien osoittama rakkaus.
Mitä jos mekin tekisimme toisemme näkyväksi? Mitä jos mekin huomioisimme toinen toisemme, olisimme ystävällisiä ja kyselisimme toistemme kuulumisia?
Jeesus näki ja näkee meistä jokaisen. Jokaisen luo hän pysähtyi ja pysähtyy ja rakastaa. Mitäpä jos me tekisimme samoin.
"Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Matt. 22:37–39.